torstai 23. tammikuuta 2014

Pakkaspäivän tarinointia

Lumi narskuu jalkojen alla, pakkanen pistelee poskia, sormia särkee kylmästä, varpaita ei enää tunne.
Miten tälläinen kesälläkin paleleva voi kuitenkin pitää talvesta?
Talvi on kaunista aikaa, tulee paljon valoisampaa, ei ole kuraa eikä märkää, sateet on kauniita hiutaleita ja hevoset nauttivat huomattavasti enemmän pakkasesta kuin kylmästä ja märästä sateesta. Hankea ei ainakaan meiltä ole tänä talvena vielä löytynyt, mutta se kuuluu myös talven parhaimmistoon hiihtoratsastuksen kanssa.
Täytyy nauttia, kun meille on neljä toinen toistaan kauniimpaa vuodenaikaa suotu!

Cousin Lady tarhassaan.
Kerrotaanpa hieman miten meillä menetellään pakkasten aikaan. Kahden kymmenen luona kieppuva pakkanen vaikuttaa ainakin meillä treenaamiseen, koska tämä valmentaja ei kärryillä tarkene vaikka miten päin pukeutuisi, jopa kävelylenkit laittaa kunnolla kohmeeseen. Pahimmilla pakkasilla hevoset saavat lepotaukoa, pidemmillä tauoilla väkirehuja vähennetään, heinää kuitenkin annetaan niin paljon kuin syövät, niin ponitkin pysyvät lämpimänä.

Hill Quito tarhassaan.
Tällä hetkellä ainoat kengälliset ovat lämminverisemme.
Treeniä toteutetaan enemmän ratsastaen, sillä siinä ei itse palele läheskään niin paljoa kuin ajaessa. Tähän toivoisin sitä hankea, jotta pääsisi paremmin selästä käsin hankkimaan voimaa takapäähän niillekkin jotka eivät osaa kulkea kunnolla oikeinpäin tai hyppiä esteitä. Meillä ponit ovat suurenosan vuodesta ilman kenkiä, myös talvisin jos treenaaminen on mahdollista suorittaa pelloilla tai jäättömillä teillä.



Meillä myös tarhailee kaikki mahdollisuuksien mukaan laumassa, näin ponit leikkivät ja liikkuvat mielummin kuin yksinään, tällä hetkellä kaikille onkin hyvin saatu tarhakaverit, omissa tarhoissaan ovat vain Ukko (Hill Quito) ja Lempi (Cousin Lady). Nekin vain siksi, etten viitsi hokkikengillä yhdistellä muuhun laumaan.

Orilaumamme. Vindsnabb, Snabba Oliver, Urgute

Tammalauma. Solos Sigrid, Karamell, Fina Flickan, Tuffa Tösen, Zoega II,
Liukon Helmi, Ray of Glory, Linikkalan Rosabella, Rainummen Ruusa


Vapaa heinä pitää lauman tyytyväisenä, sillä kitkaa hevosten välillä ei tule ruoka-aikoina.
Näin vähentyy myös loukkaantumisriskit ja ruokinta helpottuu.
Myös tilava laidun on isolle laumalle välttämätön kesät talvet.

Voiko hevonen liikkua pakkasella? Omien kokemuksieni ja monilta eri ammattilaisilta onkimani tiedon mukaan hevonen voi hyvinkin liikkua pakkasella. Sen keuhkot eivät hengittäessä kärsi kylmästä niissä pakkasasteissa kun ihminen vielä tarkenee liikuttaa, sillä hengitystiet ovat niin pitkät, että ilma ehtii lämmetä ennen keuhkoihin pääsemistä. Hikisen hevosen suojaaminen kylmältä on kuitenkin tärkeää, myös kaula on tärkeää peittää huolellisesti hyvällä kaulakappaleellisella kuivatusloimella, sillä hikiselle tai muuten kostealle hevoselle pakkanen pääsee tekemään tuhojaan ja vilustumisriski on suuri.
Meillä kuivia poneja ei loimiteta tarhaan oikeastaan koskaan, sateilta suojataan, mutta pakkanen ei poneja haittaa oli se sitten 5 tai 30 astetta. Täytyy vain huolehtia heinän saannista, sillä syöminen lämmittää hevosta ja erittäin tärkeää on myös haalea juomavesi!
Treenissä olevat lämminveriset meillä loimitetaan sisälle ja ulos läpi talven, sillä niiden karva ei kasva samanlaiseksi kuin joutilailla. Myös karvaiset ponit loimitetaan huolellisesti lenkin jälkeen riippumatta siitä menevätkö ne ulos vain jäävätkö sisälle kuivumaan.
Minä myös mielelläni klippaan todella karvaiset ponit, jotka ovat säännöllisessä kovassa treenissä hikoillen useana päivänä viikossa. Klipatut ovat meillä ulkona ja sisällä aina loimen kanssa.

Kuuraturpa Lempi.

Allekirjoittanut palaa talliin palelemaan ja nauttimaan pakkasista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti